Tonnelot ja vuodenajat

Tonneloiden asuinpaikka, Lummelampi, täyttyy lumesta. Eräänä päivänä Lummelammelta löytyvät suuret jalanjäljet. Joskus Tonnelot ja jättiläiset olivat eläneet sulassa sovussa, mutta ihminen oli ajanut jättiläiset pakoon ja pienet Tonnelot olivat jääneet asumaan lammelle, niitä ihminen ei ollut huomannut. Mutta miksi nyt, vuosien jälkeen, jättiläiset olivat palanneet ja saaneet Tonnelot pelkäämään?

Kevät 

Lumi on sulanut. Yhtäkkiä jostain kuuluu itkua, ja Tonnelot löytävät pienen Lilia-keijun itkemästä. Se ei enää pysty keijumaan eli lentämään, jotain on tapahtunut. Pian suuren kiven luota löytyy toinen keiju, jolta keijuille ominaiset taikavoimat ovat myös kadonneet. Tonnelot rientävät apuun, ja pian selviää, mitä kaiken tämän takana on.

Kesä 

Kuuma kesä korventaa Lummelampea. Se ahdistaa Tonneloita, ja heidän on pakko miettiä jopa uutta asuinpaikkaa Lummelammen sijaan. Historiantuntija-Tonnelo kertoo, että Tonnelot ovat ennenkin selvinneet luonnonvoimista eikä nyt saisi antaa periksi. Apua tarjoavat niin jättiläiset kuin keijutkin. Hätä on lopulta niin suuri, että eräs Tonnelo huutaa lujaa: ”Auttakaa meitä”, ja toivoo, että joku kuulisi. Huudon kuulee sudenkorento, joka lupaa auttaa, mutta miten yksi pieni sudenkorento voi pelastaa koko laakson?

Tonnelot rakastavat omenoita. Tiedättekö montako omenaa auttaa pitämään Tonnelot onnellisina? Vastaus on kymmenen, ja sen tietävät myös peikot, jotka syksyisin kerääntyvät makoilemaan polkujen varrelle odottamaan, kun Tonnelot kantavat tarkkaan laskettuja omenoitaan alas laaksoon. Ne säikäyttävät Tonnelot, ja kun omenat tippuvat maahan, ne ottavat yhden ja saavat Tonnelot sekaisin omenalaskuissaan. Leikkimielinen kiusanteko voi kuitenkin muuttua liian todeksi…